Mielenhallinta

MIELENHALLINTA - UUSI YKSILÖURHEILULAJI?

Mielenhallinnan dialogissa pohdittiin onko mielenhallinnasta tullut uusi trendi, harrastus – jotain mikä juuri nyt on äärimmäisen muodikasta? Onko se jotakin, mitä voi shoppailla hyllyltä, opetella ulkoa lukemattomista kirjoista? Voiko mielenhallinnan ulkoistaa – kuka elämääsi oikeastaan ohjaa?

Onko mielenhallinta jollakin tavalla sukupuolisidonnaista? Onko se kenties miehelle helpompaa: ovathan miehet mestareita rauhoittumaan tuntikausiksi metsälle tai ongelle, sulkemaan korvansa ympäristöltä, kun meneillään on tärkeä matsi. Kun mielenhallinnan olemusta mieheltä kysytään, mies vastaa sen olevan järjenkäyttöä ja tunteiden hallintaa. ”Toiset tarvitsevat sitä enemmän kuin toiset, pitkäpinnaiset eivät tarvitse sitä niin paljon…” Onko mielenhallinta siis sidoksissa synnynnäisiin ominaisuuksiimme, mielenlaatuumme, tapaamme asennoitua elämään?

Dialogissa pohdimme, että mielenhallinta ei sittenkään taida olla kauppatavaraa, saatikka helposti omaksuttava harrastus. Mielsimme mielenhallinnan kypsymiskouluksi, joka tarvitsee tietoisuuden harjoituksia kärsivällisyyden hengessä. Kehon harjoittaminen ja hallinta edesauttavat mielenhallintaa. Keho reagoi mielen tuottamiin ärsykkeisiin. Kehoa rasittamalla voi hiljentää mieltä. Kun keskittyy vaativaan fyysiseen tekemiseen, ei ajatusten mylläkälle kerta kaikkiaan jää tilaa. Mielenhallinta on tietoisia valintoja. Vaikka vaikutammekin jatkuvasti toisiin ihmisiin, voimme olla vastuussa vain oman mielemme tilasta. Suojaus saattaa siis olla tarpeen. Oletko miettinyt miten voisit suojautua energiasyöpöiltä – asioilta tai ihmisiltä, jotka vievät voimasi, latistavat olosi ja toimivat etenemisesi tulppana?

Mikä sitten voisi olla mielenhallinnan tavoite? Miksi sitä kannattaa tavoitella vai kannattaako? Näkisimmekö selkein mielin kirkkaammin? Muistaisimmeko paremmin, olisimmeko luovempia? Uskoimme dialogin edetessä yhdessä, että järjestyksen määrä on suorassa suhteessa muistamisen määrään. Järjestys vapauttaa energiaa luovuudelle. Kaaos ei turhaan sido ajatusenergiaamme, pakota meitä hakemaan tai etsimään. Jos voimme olla levollisemmin, nostaako levollisuus muassaan uutta ja tuoretta ajattelua?

Kuka sinun mieltäsi hallitsee? Millaiset ajatukset tekevät mielessäsi polkujaan? Alkavatko polut urautua, vai samoiletko uusissa maisemissa? Kuka on mielesi ohjaksissa? Sitä kannattaa tässä mediamylläkän aikakaudessa miettiä.

- muistiinmerkitty Sirpa Kirjalaisen 29.3.07 ohjaamasta dialogista -